Suomen hallitus aikoo leikata korkeakoulutuksen perusrahoitusta samaan aikaan, kun se tavoittelee korkeampaa koulutustasoa. Ristiriita on ilmeinen: koulutustasoa ei nosteta säästämällä siitä. Nyt on aika puolustaa koulutuksen laatua, saavutettavuutta ja tulevaisuutta.
Suomen hallitus aikoo leikata korkeakoulujen perusrahoitusta 30 miljoonalla eurolla vuonna 2026, 20 miljoonalla eurolla vuonna 2027 ja pysyvästi 15 miljoonalla eurolla vuodesta 2028 alkaen. Samalla esitetään 100 miljoonan euron kertaluontoista panostusta aloituspaikkoihin.
Tämä on kuin tarjoaisi laastaria murtuneeseen jalkaan – se ei riitä.
Lyhytaikaiset korjaukset eivät ratkaise pitkäaikaisia ongelmia
Koulutuksen rahoitus ei voi perustua tilapäisiin kampanjoihin. Rahoituksen poukkoilu pakottaa korkeakoulut käyttämään aikaa ja energiaa vaihtoehtoisen rahoituksen metsästykseen sen sijaan, että ne voisivat keskittyä siihen, mikä on niiden ydintehtävä: laadukkaan opetuksen, tutkimuksen ja opiskelijoiden tukipalveluiden tuottaminen.
“Näillä leikkauksilla heikennetään ennestään huolestuttavassa tilanteessa olevaa korkeakoulutuksen laatua. Korkeakoulutettuja tarvitaan enemmän, mutta leikkaukset eivät sitä tarvetta ja halua tue. Lisäksi leikkaukset eriarvoistavat eri taloudellisista tilanteista tulevien nuorten ja aikuisten uskallusta hakea opiskelemaan. Ei voi olla niin, että vain hyvätuloiset saavat opiskella. Korkeakoulutus kuuluu kaikille ja siitä ei todellakaan tule leikata.” painottaa Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan edustajiston puheenjohtaja Kia Vasarainen.
Koulutuksen kärkimaasta perässätulijaksi
Suomi on pudonnut parissa kymmenessä vuodessa OECD:n tilastojen kärkimaasta alle keskitason. Aiemmat ja nyt uusimmat hallituksen tietoiset leikkaukset opiskelijoilta on nykyisiltä ja tulevilta opiskelijoilta, korkeakoulujen henkilökunnalta ja työnantajilta ryöstettyä osaamista ja menestystä.
HAMKOn hallituksen puheenjohtaja Juno Olkkola muistuttaa: ” Leikkausten pitkäkestoiset vaikutukset yksilön ja yhteiskunnan kannalta ovat kestämättömiä. Sellainen tahtotila missä korkeakoulutuksesta tehdään leikkaamalla polku mitä yhä harvempi pääsee kulkemaan, on järjetön sen tavoitteen kanssa mihin on ainakin paperilla sitouduttu eli koulutustason nostaminen.”
”Nykypäivän työelämä vaatii kykyä omaksua ja oppia uutta tietoa ja aiempina vuosina onkin ollut yleistä, että työntekijä hakeutuu jossain vaiheessa opiskelemaan toista tutkintoa tai syventämään lyhyemmillä opinnoilla nykyistä osaamistaan. Tästä tai siitä ensimmäisestä korkeakoulututkinnosta yhä useampi jatkossa vain unelmoi. ” Olkkola jatkaa.
Kunnianhimoiset tavoitteet, väärin kohdistetut toimet
Hallitus on asettanut tavoitteeksi nostaa korkeakoulutettujen nuorten osuus 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tavoite on kannatettava, mutta keinot ovat ristiriidassa tavoitteen kanssa. Koulutuksesta leikkaaminen ja koulutustason nosto ovat toistensa vastakohtia – ja tässä tapauksessa vastakohdat eivät täydennä toisiaan.
Jokainen, joka muistelee Suomen takavuosien hyvää menestystä ja kehitystä korkeakoulutuksen suhteen tulisi nyt viimeistään huolestua.